Yliopistoseikkailu Re-flected

maaliskuu 14, 2009 at 4:21 pm (Uncategorized)

Tässä yksi kokoelma ja perspektiivi eilisen tunnelmista. Keskustelu jatkuu.

Kuten raportissa paikanpäältä todettiin, perjantai 13.3. Jyväskylässä oli varsin onnistunut seikkailu. Kuvat kertovat myös omasta puolestaan!

Koska käytyä on kuitenkin hyvä reflektoida ja puida, tarkastellaanpa hieman kuulumisia ulkopuolelta. Sama uutisointi Hesarissa, KSML:ssä ja Ilta-Sanomissa.

Se uutisoinnissa osuu kohdalleen, että haluamme korostaa paikallisen toiminnan tärkeyttä. Meille on tärkeää kyetä toimimaan omalla paikkakunnallamme, tarkastella sen erityispiirteitä ja omaa suhdettamme Jyväskylään ja Jyvässeutuun –  siis pyrkiä erittelemään meille tärkeitä ja välittömästi läsnäolevia asioita.

Jatkossa toimintasuhde olisi avattava laajemminkin Sisä-Suomeen ja erityisesti Tampereeseen.

Uutisten väittämästä ”purnauksesta” sen sijaan ei ollut tietoakaan – purnauksellahan viitattiin uutisissa periaatteelliseen lakivastustukseen. Tällaista vetistelyä ei ollut tarjolla, mistä paikalla olleet olivat todennäköisesti myös hyvillään. Jos toimittaja X olisi lukenut Yhteisen yliopiston tuottaman tiedotteen, tai kuunnellut keskustelua ja keskustelunaiheita (esimerkiksi moniviestimessähän keskustelun pystyi koneen ääreltä kuuntelemaan), ei vähättelevää ”purnaus”syytettä olisi ollut mahdollista esittää. Moniviestimen kautta videoitu keskustelu saataneen nähtäville jossain vaiheessa, kunhan viikonlopun pöly laskeutuu ja ihmiset ovat saaneet välissä untakin kalloon.

Mediahuomion ja muun kritiikin valossa kannattanee myös pitää esillä jatkuvasti kysymystä kritiikin perusteista ja sen sisällöstä. Kun opiskelijoiden kesken alkaa syntyä omaehtoista keskustelua, kyseenalaistamista, toimintaa ja kokemusten jakamista, miksi se todetaan huonoksi tai epäonnistuneeksi? Kuka hyötyy ja kuka tätä haluaa?

Olisiko parempi olla hiljaa?

Kritiikki otetaan mieluusti vastaan, sen sijaan omahyväinen vetäytyminen jää aina omaan arvoonsa.  Yliopistoväen esittäminen harhaisena ja surkuttelijoina on pyrkimys marginalisoida liikehdintää ja jättää huomiotta liikkeen esittämät asiasisällöt. Yliopistolaisten on mietittävä keinoja keskustelun käymiseen myös sen yleisön kanssa, joka tekee kaikkensa jättääkseen huomiotta ja ottamatta tosissaan sen, mitä täältä yritetään viestiä. Viesti on saatava esille ja ääni kuuluviin.

***

”Yliopisto uusiksi!” iskulauseen hengen mukaisesti tilaisuudessa heräteltiin kysymyksiä mahdollisuuksista osallistumiselle yliopiston tulevaisuuden kehittämiseen. Kävimme läpi näkulmia siihen, millainen instituutio yliopisto onkaan ja saimme tietoa ja uusia näkökulmia siitä, millaisia vaikutuksia tämän hetkisillä lakiuudistuksilla on mm. henkilöstölle. Entä millaista jakoa nykyinenkin yliopisto uusintaa sisälleen? Vanha kysymys on edelleen ajankohtainen: kuka lakiuudistuksista hyötyy ja kuka häviää? Epäilemättä kysymyksen muotoilu vaatisi tarkennuksia ja perusteita siitä, mitä hyötyminen tässä yhteydessä sisällöllisesti tarkoittaa – mutta asetelman kuvaamiseen muotoilu riittää tässä. Yliopistouudistukset eivät tarkoita kaikille samoja asioita.

Keskustelu ylioppilaskuntien osallisuudesta ja osallistamisesta oli myös varsin kiinnostava, ja toivommekin tulevaisuudessa kissan nostamista pöydälle myös JYY:n suhteen, puolin ja toisin. Millä tavoin JYY:n ja yliopistolaisten autonomisten verkostojen toimintamallit eroavat toisistaan?

Lisäksi, kenties ensimmäisiä kertoja koko (usean vuoden ja erityisesti viime aikojen) julkisen keskustelun aikana, tilaisuudessa esitettiin myös analyysiä ja konkreettisia muotoiluja opiskelijan asemasta. Tämä aihe on yliopistouudistuskeskusteluissa sivuutettu. Ja kun puhutaan opiskelijasta, ei yliopistoa voi käsitellä enää jonakin ”sinänsä” joka joko ”on tai ei ole jotain”. Analyysi jää yksinkertaisesti sisällöttömäksi, jos yliopisto eristetään sen yhteiskunnallisista liitoksista, eli koulutuspolitiikasta, työllisyystilanteista ja erityisesti työelämän nykyisistä vaatimuksista.  Millaisia taitoja, tietoja ja kykyjä opiskelijalta ja työntekijältä nykyään vaaditaan? Pystyykö yliopisto vastaamaan näihin tarpeisiin? Millä tavalla yliopisto jakaa ja järjestää opetustaan?

Peräänkuulutimmekin vaihtoehtoja opiskelijoille järjestää itse, autonomista, omaa opetustaan mielekkäällä tavalla, joka todella vastaisi opiskelijoiden omiin tarpeisiin. Massaluennot eivät yksinään, jos ollenkaan, vastaa opiskelijoiden oppimisen tarpeisiin.  Tätä varten vaadimme omaa, vapaata tilaa yliopistolta, ja opetukselle ja oppimiselle institutionaalista tunnustusta opintopisteiden muodossa.

***

Tervetuloa heti maanantaina kokoukseen, jossa käydään läpi myös perjantai, pala palalta!

Tapaamme Musicalla klo 16:00.

”Filosofi valittaa”, eli JKA postasi hienoja kuvia kulkueesta ja keskustelutilaisuuden alusta. Kiitos näistä!

Lopuksi erityiset pointsit odottamattomille bonuksille:

  1. säkkipillimusiikille,
  2. tilaisuuteen saapuneille ja siitä paljon irti saaneille vaihto-opiskelijoille ja
  3. kaikkien puheiden simultaanitulkkaukselle!

KAHEN KILON SITRA!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: